Ei näkynyt Jamesia viikonloppuna. Mutta muita näkyi sitten sen edestä.
Kuten ihan jotain randomeita halailukavereita baarissa. Liian vaeltelevaisia käsiä, nopeita esittelyjä ja silmäpeliä.
Tuttuja tosi paljon ja tutuntuttuja (eli uusia tuttuja) vielä enemmän.
Jasu, joka hillui mun seurassani alkuillan, mutta baarinvaihtokohdassa lähti muuhun porukkaan. Ja lähtiessään suuteli mua. Mä jäin jälleen kerran suudelman jälkeen tuijottamaan hölmistyneenä miehen perään.
Yksi vanha säätö, joka loukkaantui mulle verisesti, kun en ottanut sitä mukaani, vaan lähetin sen kotiin vaimonsa luokse.
Yksi kusipää, joka yrittää kostaa mulle sitä, että kerran annoin sille pakit. (Nyt se koittaa iskee aina jotain mun kaveriani, kun osutaan samaan paikkaan. Tällä kerralla lähetteli mun kauttani terveisiä MUN kavereilleni ja kehui MULLE, miten kaunis yksi mun mukana ollut kaveri sen mielestä oli. Viime kerralla kun sen kanssa olin samassa paikassa, oli ihan sama juttu, eri kaverista kyllä kyse. Älytöntä.)
Yksi uusi tuttavuus, joka halusi mut mukaansa ja soitti ja maksoi mun taksini sen luokse, koska olin jo ehtinyt kotiin siinä vaiheessa, kun se heräsi tilanteeseen. (Peruspano, ei mitään ihmeellistä. Ihan hyvä siis, mutta ei tehnyt maailmaa vavisuttavaa vaikutusta millään saralla. Mä hipsaisin kotiin aamutuimaan jatkamaan uniani. Näitä taas, joista toivon, ettei se tunne tarvetta soitella mun perääni.)
Niin ja se mun silmänruokani. Silmänruokaa vain tälläkin kerralla. Ja taas niitä liian pitkiä katseita. Ja flirttiä.
Mutta ei, ei Jamesia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti